Arviointia, strategiaa ja punaisen langan punomista

SYLn kehysektorilla on käynnissä useampia sisäisen toiminnan kehittämisprojekteja vuonna 2010. Vuoden kuluessa olemme luomassa SYLn kehystrategiaa sekä osallistumme Kepan Arvioinnista arkea –hankkeeseen.  Viime KENKKUn kokouksessa Kepan koulutussuunnittelija Tiina Kontinen oli alustamassa Arvioinnista arkea –hankkeesta. Myös strategiatyötä tehtiin aivot sauhuten ja fläppitaulut täyttyen.

Arvioinnista arkea –hanke on Kepan jäsenjärjestöilleen tarjoama palvelu. Hankkeen ideana on tarjota järjestöille räätälöityä palvelua arviointiin liittyen. Palvelu koostuu noin kuudesta työpajasta, joissa kartoitetaan arviointikäytänteiden nykytilanne, ja mietitään, mitä kussakin järjestössä on mielekkäintä tehdä arvioinnin kehittämiseksi. SYL:ssa alkuperäisenä ideana olisi tehdä arviointikäytänteistä pieni manuaali, jota voisi sitten yhdessä käydä läpi kumppanijärjestöjen kanssa.

Suunnittelussa, seurannassa ja arvioinnissa pitää olla sama punainen lanka. Arviointi ei myöskään saa teettää kovasti lisätyötä, vaan sen tulee olla selkeänä osana hankkeen toteutusta. Mitä selkeämmät arviointikäytännöt sen helpompi niitä on toteuttaa muun työn ohessa. Tehtävän manuaalin tarkoituksena on tehdä arviointikäytänteistä läpinäkyviä ja selkeitä kumppanijärjestöjen suuntaan, selkeyttää työtä Suomen päässä ja tukea raportointia rahoittajien suuntaan.

Arvioinnin systematisoiminen ja kehystrategian luominen nivoutuvat monilta osin yhteen. Tiinan mukaan strategioissa ongelmana on usein se, että tavoitteet ovat hyvin abstrakteja. Pitäisi aina miettiä, miten ne tuodaan käytännön toimintaan ja mihin toimintaa fokusoidaan. Strategiassa jokainen lause tulisi voida muuttaa toiminnaksi. Tärkeää on myös muistaa, että Suomessa tehtävässä strategiassa ei lähdetä linjaamaan kumppanijärjestöjen toimintaa eli toteutettavia hankkeita, vaan strategia tehdään oman toiminnan kuvaamiseksi ja ohjaamiseksi. Toki on mahdollista linjata millä sektorilla toimivia kumppanijärjestöjä etsitään, mutta varsinaisten hankeideoiden täytyy tulla kumppanijärjestöjen toimesta.

Anni Vihriälä

Advertisement

SYL hakee projektisihteeriä

Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) etsii projektisihteeriä suunnittelemaan ja toteuttamaan kehityskysymyksiin ja -politiikkaaan liittyvän artikkelikokoelman, juttupankin.

Lisätietoja ja hakujulistus täältä !

Eläviä maanvyöryesteitä Guatemalaan

Fiilistelen kirjoituksessani viime marraskuussa tehtyä hankearviointimatkaa Guatemalaan. Tammikuun pakkasissa pyöräillessä päällimmäiseksi muistikuvaksi nousee Guatemalan lämpö, mutta kuukausienkin jälkeen lähtee ilon kipinä iskemään hanketta ja kumppaneidemme tarmoa ajatellessa. Pähkinänkuoreen survottuna kyseessä on hanke, jossa mayojen perinteistä tietoa ja tutkimustuloksia yhdistämällä pyritään varautumaan luonnonkatastrofeihin, sekä jossain määrin myös ehkäisemään niitä.

Matkan lähtökohdat eivät olleet helpoimmat mahdolliset, edessä oli rutkasti taloushallinnon käytäntöjen setvimistä, rukkausta ja suunnittelua. Siis kaksi viikkoa pääasiassa Guatemala Cityssä, toimistossa ja neuvotteluissa kynät ja taskulaskimet kädessä. Ei ihan perinteinen arviointimatka.  Viimeistään paikanpäällä selvisi, että  olimme onneksemme löytäneet kultakimpaleen tilintarkastajaksi. Viikossa hankkeen taloushallinnon puutteet oli kartoitettu ja juurta jaksaen selvitetty. Puolentoista viikon kuluttua meillä oli käsissämme kumppanijärjestön tarpeisiin räätälöity taloushallinnonmanuaali, jonka kanssa myös kumppanit olivat hyvin sinut. Näin!

Ehkä kaikki ei ole kaunista Guatemala Cityssä, mutta bussit ovat

Hankematka toi myös rutkasti uutta näkökulmaa hankkeen sisältöön ja tarkoitukseen – nimittäin meille. AMEUlla, guatemalalaisella kumppanijärjestöllämme, oli toki selvät sävelet ja määrätietoinen ote hankkeen kehittämiseen, meidän mielissämme hankkeen fokus oli vielä tänä toisenakin hankevuonna hieman levällään.

Nyt jokaisen kunnon kehy-ihmisten tuntosarvet alkavat väristä: tavoitteidenhan pitäisi jo hankesuunnitelmassa olla auringontarkoiksi viilattuja, jotta niiden saavuttamista on helppoa seurata ja arvioida. Jos hankkeessa on tarkoitus vaikkapa vähentää koulupudokkaiden määrää, kehittää yhteisön omavaraisuutta tai muuttaa fyysistä ympäristöä, tavoitteiden, toimenpiteiden, ja niitä mittaavien indikaattoreiden muodostaminen onkin melko suoraviivainen harjoitus. Se sijaan siinä vaiheessa kun tavoitteiden täyttymiseen alkaa ratkaisevasti vaikuttaa yhteisön järjestäytyminen ja dynamiikka, ja kun siihen sisältyy yhteistyöverkoston rakentamista sekä poliittisia tavoitteita, hankkeen seuranta ja ymmärtäminen hankaloituu. Erityisen haasteellista toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuuden arviointi on, kun niitä tarkastelee tuhansien kilometrien päästä, toisenlaisesta kulttuuriympäristöstä.

Uskallan sanoa, että tällä matkalla pääsimme viimein samalle sivulle, vähintään samaan kappaleeseen, kumppaneiden kanssa. Hankkeen alkuvuosina solmitut yhteistyökuviot olivat tuottaneet selkeitä, havaittavia tuloksia, jotka myös konkretisoivat itse hanketta. Saksalaiselta kehitysyhteistyöjärjestöltä oli saatu kimmoke ja ohjeistusta yhteisöjen asuttamien alueiden sähköiseen kartoittamiseen, valtiollinen metsäviranomainen oli luvannut lahjoittaa puuntaimia, joita yhteisövoimin istutetaan maanvyöryjen eläviksi esteiksi – ja niin edelleen, ja niin edelleen. Hankkeen ympäristönäkökulma ja -vaikuttavuus oli iloksemme muutenkin terävöitynyt ja syventynyt huomattavasti.

Seuraavia askelia ovat muun muassa kierrätysmateriaalista rakennettavien taimitarhojen perustaminen ja ylläpitäminen, ympäristökasvatuksen toteuttaminen yhteisöjen alueella olevissa kouluissa, sekä graafisen tiedotusmateriaalin levittäminen yhteisöjen julkisiin tiloihin. Ympäristökasvatuksen olennaisena osana on taimien istuttaminen maanvyörymien kannalta herkille alueille, eli opetus tapahtuu osin tekemisen kautta – loistavaa. Muutenkin hyödynsaajat toteuttavat mahdollisimman suuren osan hankkeen toiminnoista, mikä palvelee tulosten jäämistä yhteisöihin.

Itse odotan innolla tämän vuoden lopussa käteen läjähtävää, yhteisöissä tuotettua ympäristövaikutusten arvioita.

– Saila Tykkyläinen

Vapaaehtoisena Sambiassa

KENKKU:n (Suomen ylioppilaskuntien liiton kehitysyhteistyöasiain neuvottelukunta) kokousta piristi maanantaina sambialaisesta kumppanijärjestöstämme juuri palannut vapaaehtoistyöntekijä Maiju Aho. Vaikka KENKKU:laisina tunnemme itse hankkeen, on aina antoisaa saada kuulumisia suoraan paikanpäältä. Erityisen kiinnostavaa oli kuulla hänen työtehtävistään sekä sopeutumisestaan sambialaiseen kulttuuriin.

Pääkatu Lusakan keskustassa

Maiju oli viihtynyt vapaaehtoisena Kaynama Youth Programme-järjestössä (KYP) ilmeisen hyvin alkupäivien perehdytyksen puutteesta huolimatta. Päällimmäisenä hänellä oli jäänyt mieleen ihmisten ystävällisyys ja lämminhenkisyys, ja hänelle oli kertynyt matkan varrella läheisiä ystäviä sekä perheestä, jonka luona hän asui, että työn kautta löytyneistä tuttavuuksista. Maiju arvosti vapaaehtoiskokemuksessaan myös saamaansa vastuuta työpaikallaan, jonka avulla järjestön parissa oli oikeasti mahdollisuus vaikuttaa itselle tärkeisiin kysymyksiin. Iloa Maijun päiviin toivat motivoituneet oppilaat, jotka tulivat tunneille jopa loma-aikoina!

Oppilaita Maijun ATK-tunnilla

Pääasiallisesti Maiju avusti ammattikoulun opetuksessa vastaten esimerkiksi ATK- ja viestintäopetuksesta. Sen lisäksi Maiju osallistui hallinnon työskentelyyn ja varainkeruuseen. Yksi Maijun järjestämistä tapahtumista oli kampusalueen ulkopuolella järjestetty HIV/AIDS-valistustapahtuma. Tapahtumassa vierailleet yhteisön jäsenet pystyivät tekemään ilmaisen HIV-testin ja saamaan lisää tietoa AIDS:ista. Paikanpäällä esiintyneen draama-ryhmän esitysten tarkoituksena oli kerätä ihmisiä paikalle ja poistaa sairauteen liittyviä ennakkoluuloja pienillä näytelmillä.

Drama-ryhmä esiintymässä HIV/AIDS-tapahtumassa KYP:n ulkopuolella

Muiden kehitysyhteistyöhankkeiden tapaan KYP:n toimintakaan ei ole täysin ongelmatonta. Ulkoasiainministeriön rahoituksen päättyessä vuoden 2011 lopussa järjestön pitäisi löytää muita tapoja rahoittaa toimintaansa. Tähän ei kuitenkaan ole järjestössä vielä täysin herätty, ja omarahoitussuunnitelmien toteuttaminen on hidasta. Maijun mukaan järjestössä on kuitenkin paljon potentiaalia tukea alueen nuorten koulutusta ja työllistymistä (toim. huom. Sambiassa virallinen työttömyysaste on noin 50%).

Kuva KYP:n uudesta vaatetyöpajasta jossa tehdään vaatteita mittatilaustyönä

Lusakassa toimiva Kanyama Youth Program (KYP) on ollut SYL:n yhteistyökumppani vuodesta 2003. Ulkoasiainimisteriön ja suomalaisten yliopisto-opiskelijoiden rahoittaman hankkeen on tarkoitus tukea vähävaraisten nuorten koulutusta. KYP järjestää vuoden kestäviä ammatillisia koulutuksia mm. hotelli- ja ravintola-alalla, automekaniikassa ja –elektroniikassa sekä vaatesuunnittelussa. Kursseille osallistuu vuosittain noin 70-100 nuorta.

–Niina Niemi

SYL:n kehy-nettilehti Auringossa on ilmestynyt!

Mistä kertovat thaimaalaiset saippuaoopperat? Millaista on kehitysyhteistyön parissa työskentelevän arki? Mitä kuluttaja voi tehdä taatakseen, että hänen puhelimensa tuotetaan eettisesti? Mitä on North-South-South –vaihto?

Lisää näistä ja muista aiheista voi lukea SYL:n vastailmestyneestä vuoden 2010 Auringossa -kehy-nettilehdestä.

Auringossa 2010 tarjoaa mielenkiintoisia ja yllättäviäkin näkökulmia kehityskysymyksiin. Käy tutustumassa artikkeleihin kuluttamisesta, yliopistoista, ympäristöstä ja kulttuurista. Laadukas lukupaketti tarjoaa juttuja aiheista, joista harvoin voit lukea sanomalehdestäsi!

SYL:n kehitysyhteistyöhön kuuluu omien kansainvälisten kehitysyhteistyöhankkeiden lisäksi ulkoministeriön tukema tiedotushanke, jonka tavoitteena on lisätä opiskelijoiden tietoutta kehitysmaista ja kehitysyhteistyöstä. Auringossa-nettilehti on yksi niistä keinoista joilla kehityskysymyksien monia ulottuvuuksia tehdään tutummiksi suomalaisille opiskelijoille. KENKKU valitsee juttupankille vuosittain juttupankkiirin, joka toimii lehden päätoimittajana ja valitsee lehteen parhaat ja monipuolisimmin kehyteemoja käsittelevät sisällöt itsenäisten kirjoittajien ja kuvittajien tarjoamista jutuista ja kuvista.

Tutustu uuteen lehteen täällä.

KENKKU

KENKKU-lyhenne koostuu niinkin näppärästä sanojen yhdistelmästä kuin kehitysyhteistyöasiain neuvottelukunta. KENKKUn muodostaa ylioppilaskunnista valitut kehitysyhteistyöaktiivit, jotka työskentelevät vapaaehtoisina SYL:n (Suomen ylioppilaskuntien liitto) kehitysyhteistyöhankkeiden parissa. KENKKUn työsarkaa yhdessä SYL:n kehykoordinaattorin kanssa ovat esimerkiksi raportointi, suunnittelu ja sen pohtiminen, miksi lentopalloturnaus on avainjuttu ihmisten houkuttelemiseksi yrittäjyyskoulutukseen Mongoliassa. KENKKU kokoontuu kuukausittain pitkiin kokouksiin ja niiden välillä sähköposti käy usein kuumana. Asiathan eivät kehitysyhteistyössä kesken lopu!

Tämän blogin tarkoituksena on olla foorumi, johon KENKKUlaiset voivat vapaasti ja epävirallisesti kirjoitella tunnelmiaan kehitysyhteistyöhön liittyen. Onnistumisia, mokia, turhautumista ja riemua, ehkä myös arkipäiväisiä oivalluksia. Hankkeisiin paikan päälle hankeseurantamatkoille lähtevät KENKKUlaiset saavat harteilleen erityisvelvoitteen tänne bloggaamiseen. Eli luvassa ainakin tuoreita kuulumisia niin Guatemalasta, Mongoliasta kuin Sambiastakin. Kirjoitukset ovat luonnollisesti kirjoittajien itsensä vastuulla ja näköisiä eivätkä siis edusta SYL:n virallista linjaa.

SYL:n tukee tällä hetkellä Suomen ulkoasiainministeriön suotuisalla avustuksella (85 % hankkeiden rahoituksesta) kehitysyhteistyötä Mongoliassa, Sambiassa ja Guatemalassa. SYL:n kehyn johtotähtenä on edistää koulutuksellista tasa-arvoa ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta sekä edesauttaa kansalaisyhteiskunnan toimintaperiaatteiden lujittumista kumppanimaissa. Sambiassa tuetaan ammattikoulua vähävaraisille, Guatemalassa koulutuksen avulla pyritään ehkäisemään luonnonkatastrofeja ja varautumaan niihin ja Mongoliassa ulotetaan kirjasto- ja koulutuspalveluita maaseudun asukkaille. Lue lisää SYL:n kehystä: http://www.syl.fi/syl_toimii/kehy/

Blogi ei lupaudu tarjoamaan kattavaa katsausta kehitysyhteistyön teoriaan tai ratkaisemaan äkkiseltään maailman eriarvoisuuden ongelmaa. Sen sijaan ideana on välittää tavallisten kehitysyhteistyön parissa toimivien ihmisten ajatuksia, iloja, suruja ja kaikkea siltä väliltä.

Anni Vihriälä