Opiskelijakulut eivät ole kehitysyhteistyötä

Pohdinta viime KENKKUn kokouksessa ylsi aina pohjimmaisiin kehityskysymyksiin asti, kun saimme hetken pureskella EU/ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille suunniteltuja lukukausimaksuja ja tämän myötä tulevaa stipendijärjestelmää. Vaarana on siis se, että kehitysmaiden kansalaisille myönnettyjä stipendejä lasketaan kehitysyhteistyörahoiksi.

Kehitysyhteistyövarojen kriteerit on sovittu OECD:ssä, ja kehitysyhteistyön ensisijaisena tavoitteena tulee olla köyhyyden vähentäminen kehitysmaissa.  Tämän on vaikea nähdä toteutuvan silloin, kun tuetaan yksittäisen, kehitysmaasta tulevan opiskelijan opintoja esimerkiksi Suomessa. Teoriassa opiskelija saattaa palata kotimaahansa ja hänen saamansa resurssit voivat hyödyttää tätä maata. Yksilöillä on kuitenkin vapaus päättää asuinpaikkansa, ja usein koulutetut ihmiset jäävät teollisuusmaihin töihin. Jos opiskelua oltaisiin tuettu kehitysyhteistyövaroilla, niillä oltaisiin tässä tapauksessa tuettu aivovuotoa, ei suinkaan kehitysmaan kehitystä.

Miksi Suomi ja jotkin muut maat sitten havittelevat stipendikulujen kattamista kehy-rahalla? Taustalla on se, että lukukausimaksut halutaan saada käyttöön, ja lain mukaan tämä edellyttää myös stipendijärjestelmän luomista. Stipendikuluihin haetaan säästöjä ottamalla ne kehitysyhteistyövaroista, jolloin varsinaiseen kehitysyhteistyöhön jäävä potti pienenee. Perusteluissa on takerruttu siihen, että ODA- (Official Development Assistance )kriteerit sallivat joissain tapauksissa kehitysyhteistyövarojen käytön teollisuusmaissa tapahtuvaan koulutukseen. Kuitenkin päättäjiltä ja yliopistoilta on unohtunut, mitä tämä ”joissain tapauksissa” tarkoittaa. Kyse olisi kehitysmaiden erityistarpeisiin räätälöidystä koulutuksesta, jossa opiskelijat valittaisiin yhteisneuvotteluilla lähtömaan kanssa ja jossa paluumuuttoa erityisesti tuettaisiin. On vaikea nähdä, että koulutettua maahanmuuttajatyövoimaa kahmiva Suomi tai muut EU-maat olisivat yhtäkkiä kääntämässä kelkkansa ja tukemassa koulutettujen takaisin paluuta.

Näiden pohdintojen jälkeenkään emme ole sitä mieltä, ettei kehitysmaista tulevia opiskelijoita – ja siten myös aivovuodon riskiä – pitäisi ottaa. Opinnoista täällä voivat hyötyä paitsi ulkomaiset opiskelijat, myös suomalaiset opiskelijat, jotka saavat jo opintojensa aikana mahdollisuuden työskennellä monikulttuurisessa ympäristössä. Tästä on varmasti kaikille hyötyä tulevaisuudessa, mutta kehitysyhteistyötä se ei ole. Globaaleille työmarkkinoille valmistautumista  ei voi tehdä köyhyyden vähentämiseen tarkoitetuilla rahoilla.

-Terhi Paikkala

Advertisement