Sadekausi alkaa kesäkuussa ja tuo usein mukanaan myrskyjä ja rankkasateet saavat hakatuilla metsäalueilla suurta tuhoa aikaan. Hakattu metsä ei enää sido sadetta, mikä puolestaan aiheuttaa maanvyörymiä ja tulvia. Ilmastonmuutoksen myötä sateet ja myrskyt ovat voimistuneet, ja niistä kärsivät usein juuri kaikkein köyhimmät joilla ei ole muita vaihtoehtoja kuin asuttaa maanvyöryille alttiita rinteitä. Alkukesästä hirmumyrsky Agathan jäljiltä 159 ihmistä kuoli ja monet menettivät kotinsa. Kaiken lisäksi tulivuori Pacaya purkautui, muutamia ihmisiä kuoli, lentokenttä suljettiin ja kyliä täytyi evakuoida.

SYL:n yhteistyökumppanijärjestö Guatemalassa, arvioi että nämä katastrofit johtuvat paitsi ilmastonmuutoksesta ja metsien hakkuista mutta myös korruptio, köyhyys ja huono hallinto osaltaan lisäsivät katastrofien laajuutta.

Siitä huolimatta, tai oikeastaan juuri siksi, on mukava lukea neljännesvuosiraportista koulutusten onnistumisesta Guatemalassa. AMEU on järjestänyt kuusi osallistavaa työpajaa, joissa on käsitelty luonnonkatastrofien ehkäisemistä ja niiltä suojautumista. Osallistujamäärät ovat vaihdelleet 18 aina 128 asti! Myös taimitarhat puiden kasvattamiseen voivat hyvin.

Johanna Harjunpää

Eniten yllätyin siitä konkretian tasosta, jolle KENKKU:n toiminta yltää. Tiesin, että hankkeiden tiivis seuranta kuuluu jäsenten vastuulle, mutta en osannut hahmottaa, miten lähelle lopulta pääsisimme hankkeiden toteutusta. Raportointi, hankeseurantamatkat ja ihmiset joiden kanssa pääsee tekemisiin tekevät varmasti tulevasta vuodesta haasteellisen, mutta myös palkitsevan.

Kehitysyhteistyön asema ylioppilaskuntaliikkeessä on aina ollut helposti kritisoitavissa, koska voidaan katsoa, ettei sillä ole mitään tekemistä opiskelijapolitiikan kanssa. KENKKU kuitenkin toimielimenä on loistava esimerkki, miksi SYL:ssä on kehytoimintaa. Opiskelijoiden tarve vapaaehtoisesti auttaa ja kehittää yhteistä maailmaamme ja yhteiskuntaamme heijastuu lukuisten opiskelijajärjestöjen kehitysyhteistyöhankkeissa. SYL:n tapauksessa tämä vuosittain vaihtuva joukkio vapaaehtoisia on jo itsessään merkki siitä, ettei kehitysyhteistyötä ole tehty turhaan jo 50 vuoden ajan. Uutta intoa riittää vuosi vuoden jälkeen sekä KENKKU:ssa että myös muissa projekteissa. Vapaaehtoisuuden ilmiö itsessään puhuu myös kehyhankkeiden tärkeydestä omassa kulttuurissamme.

Näissä tunnelmissa en malta odottaa, että pääsemme toiminnassamme tänäkin vuonna vauhtiin!

KENKKU:n jäsen 2010-11
Raita Huhta

Matkalla Dornodiin maisemat oli mahtavat

IEC:n omistaman orpokodin pihalla kukoistaa kasvimaa

Kirjastojurtta Sergemel soumissa.

Ja jottei menisi jurttanäyttelyksi tämä postaus niin seuraavassa myös ihmisiä.

Maitokurssin osallistujia ja tuotoksia.

Kuvassa helmipunontakurssin käynyt naisryhmä

Pitäähän sitä huumoriakin hieman olla!

 Kuvat otti ja lisäsi Johanna Harjunpää

Kuvassa Given Zulu ja Kaluba Betha

Vaatetusalalta 2005 valmistuneet Zwana Kapepa ja Ackeuss Lumamba aloittivat ompelemisen kotoa kasiin. He onnistuivat saamaan City Marketilta toimitilan, jossa he pyorittavat ompelimoa yhdessa. He kertoivat, etta nyt asiakkaita on enemman. He valmistavat muun muassa koulupukuja, naisten asuja seka kodintekstiileja. Heilla oli edelleen lampimat suhteet entiseen opettajaansa, jonka oppeja he kertoivat arvostavansa kovasti. Yhdessa yrittaminen on ollut hedelmallista ja he tekevat yhteistyota myos lahella toimivien muiden yrittajien kanssa, kilpailusta huolimatta.

Kuvassa Ackeuss Lumamba ja Zwana Kapepa

Satu ja Saara from Lusaka

KYPista vuonna 2009 valmistunut Emmeldah Mwase kertoi suorittaneensa tyoharjoittelun Blue Water motellissa. Motellissa oltiin tyytyvaisia hanen tyohonsa ja he tarjosivat hanelle tyopaikan valmistumisen jalkeen. Kolmen kuukauden harjoittelun aikana Emmeldah kertoi kokeilleensa monia eri tyotehtavia vastaanotossa, ravintolassa ja puhtaanapidossa. Nyt han tyoskentelee keittiomestarin apulaisena 35 tyontekijaa tyollistavassa motellissa. Han kertoi KYPin tarjonneen hyvan pohjakoulutuksen hotelli –ja ravintola-alalle ja kannustaneen myos yrittamiseen. Tulevaisuudessa Emmeldah haluaa perustaa oman ravintolan, silla han rakastaa ruoanlaittoa ja han kertoo bravuurikseen omelettien valmistamisen. Samassa motellissa tyoskentelee myos talla hetkella viisi KYPin tyoharjoittelijaa.

Toisella puolella kaupunki Pre-Cem motellissa tyoskentelee vuonna 2001 KYPista valmistunut Phillias Malenti. Han aloitti motellissa tarjoilijana valmistumisensa jalkeen ja on edennyt johtotehtaviin asti. Han pitaa edelleen yhteytta KYPiin ja myos hanen tyopaikallaan nahdaan saannollisesti KYPin opiskelijoita harjoittelijoina. Motellissa on vuodessa keskimaarin kymmenen harjoittelijaa, joista noin nelja on KYPista. Phillias kehui KYPin opiskelijoita erityisen ahkeriksi ja innokkaiksi oppimaan. KYPissa opiskelun jalkeen Phllias ei ole taydentanyt tutkintoaan, mutta haluja siihen hanella olisi. Han nakee KYPin kehittyneen sitten hanen opiskeluaikojen. Erityisen tarkeana han koki uuden rakennuksen valmistumisen, silla se tarjoaa mahdollisuuden opiskelijoille osallistua suurien tapahtumien jarjestamiseen, mika tarjoaa arvokasta tyokokemusta hotellialaa silmallapitaen.

Written by Saara ja Satu from Lusaka

KYPiin on rakennettu valtion tuella uusi rakennus. Rakennuksen suuressa monitoimisalissa jarjestettiin vierailumme aikana sadan hengen HIV/AIDS –koulutus. KYPin ravintola-alan opiskelijat valmistivat tilaisuuteen lounaan. Ruokalistalla oli kanaa, porsasta ja riisia. Opiskelijat olivat kiireisia valmistaessaan herkulliselta tuoksunutta ruokaa opettajansa johdolla. Mahdollisuuksien mukaan tallaisia paikallista yhteisoa palvelevia tilaisuuksia jarjestetaan jatkossakin KYPin tiloissa.

Kirjoittanut Saara ja Satu

Dornod Aimag sijaitsee Ulaanbaatorista (Mongolian paakaupunki) n.700km paassa. Tiet ovat kehnossa kunnossa, mutta pakettiautomme (ja kuskimme!) oli taytta terasta, perille paastiin ajoissa 13 tunnin matkaamisen jalkeen. Tapasimme hyodynsaajia paitsi kaupungin keskustasta, myos sen ulkopuolelta. IEC (information and education center) jarjestaa koulutuksia paikallisella toimistolla, ja erityisesti yrittajyyskoulutus on ollut suosittu Dornodin asukkaiden keskuudessa. Tapasimme mm. yrittajanaisia, jotka tekevat ja myyvat kasin tehtyja helmitoita, seka ravintolayrittajan, joka perusti oman ravintolan kaytyaan koulutuksen -ja bisnes pyoriikin hyvin. Samassa rakennuksessa ravintolayrittajan kanssa toimii myos hotelli ja kauppa, jotka niin ikaan on perustettu yrittajyyskurssin innoittamana. Laheiseen kortteliin on noussut myos luksushotelli, jonka perustaja inspiroitui kurssista. Yrittajat ovat olleet todella tyytyvaisia koulutukseen, ja kurssilta saaman tiedon ansiosta myos yritysten hallinnollinen puoli on kunnossa.

Dornodissa tapasimme myos kirjaston asiakkaita: paikallisen vanhusten ja vammaisten lasten aitien jarjeston, seka maalla asuvan perheen. Asiakkaat kiittelivat kovasti kirjaston toimintaa, ilmainen kirjasto on tuonut heidan elamaansa mahdollisuuden lukea kirjoja, joita kaupunginkirjastossa on liian kallista lainata.

Paasimme seuraamaan kirjaston toimintaa myos kaytannossa: kirjasto oli kierroksella n.70km paassa Sergelem soumissa, jonne ajoimme paivaksi. Jurtassa toimiva kirjasto oli taynna hulinaa, kirjat olivat suosittuja ja paivassa lainaajia olikin keskimaarin 70. Kirjaston yhteydesta sai myos silmalaseja, jos heikko nako esti lukemista. Kirjasto oli monille paikka tavata ihmisia, ja kirjastoon tultiinkin paitsi kirjojen, myos ystavien ja tunnelman takia. Kirjasto pysyy kerralla paikallaan 6 paivaa, jonka jalkeen se pakataan laatikoihin ja siirretaan uuteen paikkaan.

Sergelemissa jarjestettiin myos koulutuksia yrittajyydesta, seksuaalikayttaytymisesta seka maidon jalostuksesta. Olimme iloisia tavatessamme kurssin kayneita kylalaisia, jotka olivat oppineet kursseista paljon uutta. Esimerkiksi teini-ikainen poika kertoi luulleensa aikaisemmin, etta homoseksuaalisuus on sairaus, mutta tietaa nyt etta se onkin ihan tavallista. Valistus on siis paitsi paikallaan, myos tuottanut tulosta.

Paasimme seuraamaan kurssia, jossa jalostettiin nk.keltaista maitoa. Se on mongolialaisessa maidontuotannossa maidosta erotettua nestetta, joka on aikaisemmin heitetty hukkaan mutta jota nyt kaytetaan uudelleen. Kurssilaiset paasivat kokeilemaan kaytannossa, millaisia tuotteita keltaisesta maidosta voi valmistaa, ja lopputulos oli yllattava. Kurssilaiset olivat ihastuneita tuotteisiin, ja myos kurssi oli menestys.

Seuraavaksi koittaa nk.toimistopaivat: kaymme hanketta systemaattisesti lapi ja keskustelemme tyontekijoiden kanssa. Tama tulee olemaan haastavaa, mutta onneksi aikaa on viela jaljella. Jarjeston johtajalla on meneillaan kiertue rauhannaisista, ja paasemme tutustumaan myos tahan Ulan Batorin nayttelyyn ensi viikolla. Kaiken kaikkiaan viikko on ollut antoisa, ja pidamme peukkuja pystyssa jatkolle!

Laura Makela

Vaikken aktiivisesti ole enää tämän vuoden puolella pystynytkään osallistumaan KENKKUn toimintaan, olen silti mielenkiinnolla seurannut sitä sähköpostien välityksellä. Se, mitä KENKKUssa ja muissa suomalaisissa kehitysyhteistyöjärjestöissä tehdään paperilla, on konkretisoitunut minulle täällä Ecuadorissa. Olen päässyt omin silmin näkemään, miten paikalliset ihmiset ovat oppineet uusia tietoja ja taitoja yrittäjyyskoulussamme ja miten joillakin oppilailla on jo omia yrityksiä. Tämä on vaikuttanut konkreettisesti heidän elinolosuhteidensa paranemiseen. Kuitenkaan yrittäjyyskoulun tärkein saavutus ei mielestäni ole oppilaiden ja heidän perheidensä taloudellisen tilan parantaminen, vaan henkisen pääoman luominen oppilaille. Yksi tärkeä osa yrittäjyyskoulua on joka oppitunnin alussa järjestettävä motivaatiohetki, jonka aikana näytetään esim. erilaisia videoita ja keskustellaan kyseisistä teemoista. Näiden motivaatioiden ja koulussa käytettävien osallistavien menetelmien avulla oppilaat oppivat ilmaisemaan mielipiteitään, kuuntelemaan toisia ja ottamaan vastaan myös kritiikkiä. Suomalaisista nämä taidot kuulostavat ehkä itsestään selviltä, mutta täällä oppilaat ovat järjestään arvioineet kurssien tärkeimmäksi sisällöksi kirjanpidon ja liikkeen toimintasuunnitelman lisäksi kommunikaatio- ja ryhmätyötaidot, joita ovat kurssin aikana oppineet.

Viime syksynä SYL:n liittokokouksessa käytiin kiivas keskustelu siitä, pitäisikö SYL:n budjetista laittaa 0,7 % SYL:n kehitysyhteistyöhankkeisiin vai ei. Puolustajat halusivat SYL:n oleva hyvä esimerkki valtiolle 0,7 % rajan saavuttamisessa ja samalla saada jatkuvuutta SYL:n kehytoimintaan niin, ettei kehitysyhteistyökoordinaattorin palkka olisi riippuvainen hankerahoituksista. Vastustajat puolestaan vetosivat siihen, että ylioppilaskuntien ensisijainen tehtävä ei ole kehitysyhteistyön tekeminen ja että ylioppilaskuntien jäseniä ei voida velvoittaa maksamaan SYL:n kehitysyhteistyömaksuja ylioppilaskuntien jäsenmaksujen yhteydessä (joista osa menee SYL:lle) jos he eivät halua.

Mielestäni kummatkin näkökulmat on ymmärrettäviä ja riippuu nimenomaan näkökulmasta, mistä asioista katsoo. Samalla se heijastaa pienoiskoossa Suomessa aika ajoin käytävää keskustelua kehitysyhteistyöstä ja siitä, kenen vastuulla kehitysyhteistyö on, minkä tahon sitä pitäisi toteuttaa jne. Kehitysyhteistyön yhteydessä käydään keskustelua myös siitä, pitääkö sen olla ihmisten tarpeisiin perustuvaa, vai perustuvatko jotkut asiat, kuten ruoka ja koulutus, jokaisella ihmiselle kuuluvaan oikeuteen. Kehitysyhteistyössä, kuten monessa muussakin toiminnassa, on kymmeniä teorioita, kriitikoita ja toimintamalleja.

Mielestäni kehitysyhteistyössä on tärkeintä sen ihmislähtöisyys. Yhteistyön kummassakin päässä, sekä Suomessa että kehitysmaassa ovat ihmiset. Esimerkiksi täällä yrittäjyyskoulun tietoa ei jaeta eläimille eikä metsän puille, vaan eläville, ajatteleville ja tunteville ihmisille, jotka ansaitsevat mielestäni mahdollisuuden. Ihmisille tarjottava mahdollisuus on asia, jonka haluaisin muistettavan kun seuraavan kerran SYL:ssa keskustellaan kehitysyhteistyöstä. Ennen kaikkea olisi hyvä löytää kestävä ratkaisu kehitysyhteistyön toteuttamiseen, on ratkaisu sitten 0,7 % SYL:n budjetista tai joku uusi ja innovatiivinen ratkaisu. Tämä sen takia, koska uskon, että yhdistettäessä teekkareilta tekemisen meininki, kyltereiltä taloudellinen ajattelu ja humanisteilta maailman parannusinto, lopputulos ei voi olla muuta kuin LOISTAVA!

Ecuadorin terveisin,

Johanna Ursin

Osa hanketta on niin sanottujen elävien maanvyöryesteiden pystyttäminen katastrofiherkille alueille. Käytännössä tämä tarkoittaa puiden istuttamista. Viime viikolla saimme Guatemalan kumppanijärjestöltämme AMEU:lta tuoreita kuvia taimitarhoista.

Huolimatta tämän hetkisestä tilanteesta Guatemalassa, on aina mukava saada hyviä uutisia projekteista, ja erityisesti kuvamateriaali paikan päältä auttaa havainnollistamaan asiaa, ja muistuttaa siitä että miksi tätä oikeastaan tehdään

Taimitarhoja Guatemalassa

.

Puuntaimia

Olen itse esiteininä Pohjanmaalla harjoittanut pienimuotoista yritystoimintaa kasvattamalla ja myymällä puuntaimia. Silloin minua lähinnä motivoi taskuraha, mutta nyt mielenkiinnolla vertailen kuvien avulla puuntaimien kasvatusta Suomessa ja Guatemalassa. Hyvältä näyttää!

Johanna Harjunpää

Kehitysyhteistyövarojen kriteerit on sovittu OECD:ssä, ja kehitysyhteistyön ensisijaisena tavoitteena tulee olla köyhyyden vähentäminen kehitysmaissa.  Tämän on vaikea nähdä toteutuvan silloin, kun tuetaan yksittäisen, kehitysmaasta tulevan opiskelijan opintoja esimerkiksi Suomessa. Teoriassa opiskelija saattaa palata kotimaahansa ja hänen saamansa resurssit voivat hyödyttää tätä maata. Yksilöillä on kuitenkin vapaus päättää asuinpaikkansa, ja usein koulutetut ihmiset jäävät teollisuusmaihin töihin. Jos opiskelua oltaisiin tuettu kehitysyhteistyövaroilla, niillä oltaisiin tässä tapauksessa tuettu aivovuotoa, ei suinkaan kehitysmaan kehitystä.

Miksi Suomi ja jotkin muut maat sitten havittelevat stipendikulujen kattamista kehy-rahalla? Taustalla on se, että lukukausimaksut halutaan saada käyttöön, ja lain mukaan tämä edellyttää myös stipendijärjestelmän luomista. Stipendikuluihin haetaan säästöjä ottamalla ne kehitysyhteistyövaroista, jolloin varsinaiseen kehitysyhteistyöhön jäävä potti pienenee. Perusteluissa on takerruttu siihen, että ODA- (Official Development Assistance )kriteerit sallivat joissain tapauksissa kehitysyhteistyövarojen käytön teollisuusmaissa tapahtuvaan koulutukseen. Kuitenkin päättäjiltä ja yliopistoilta on unohtunut, mitä tämä ”joissain tapauksissa” tarkoittaa. Kyse olisi kehitysmaiden erityistarpeisiin räätälöidystä koulutuksesta, jossa opiskelijat valittaisiin yhteisneuvotteluilla lähtömaan kanssa ja jossa paluumuuttoa erityisesti tuettaisiin. On vaikea nähdä, että koulutettua maahanmuuttajatyövoimaa kahmiva Suomi tai muut EU-maat olisivat yhtäkkiä kääntämässä kelkkansa ja tukemassa koulutettujen takaisin paluuta.

Näiden pohdintojen jälkeenkään emme ole sitä mieltä, ettei kehitysmaista tulevia opiskelijoita – ja siten myös aivovuodon riskiä – pitäisi ottaa. Opinnoista täällä voivat hyötyä paitsi ulkomaiset opiskelijat, myös suomalaiset opiskelijat, jotka saavat jo opintojensa aikana mahdollisuuden työskennellä monikulttuurisessa ympäristössä. Tästä on varmasti kaikille hyötyä tulevaisuudessa, mutta kehitysyhteistyötä se ei ole. Globaaleille työmarkkinoille valmistautumista  ei voi tehdä köyhyyden vähentämiseen tarkoitetuilla rahoilla.

-Terhi Paikkala